Kukkoja ja parasiitteja

Huomenta, eiku siis iltaa.

Viidettä päivää tässä sairastellaan. Koavasti kuitenkin olo helpottaa, kun saa tietää mistä sairastaminen johtuu. Minulla on parasiitti. Aivan oikea ameeba! Olenkin aina halunnut ameeban. Se on oikeastaan ihan mukava kaveri, sitä ei näe, mutta sen tuntee. Hauska heppu. Lääkäri määräsi kassillisen lääkkeitä, vettä ja unta pari päivää. Suurin helpotus oikeastaan olikin se, ettei minulla ollut lavantautia. Lavantantaudista kun voi saada  elinikäisesti kantavan version ja sairaanhoitajana ei saa sen jälkeen enää olla. 

Mistä parasiitti tuli? Mehän oltiin mettäreissussa ja siellä ne varpuset rupesi lentämään. Olihan minulle kovasti painotettu, että paikallinen juomavesi on saastunutta ja kontaminoitunutta ... ja likaista ... mutta. Minun oli jano. Vaihtoehtona likaveden juomiselle olisi ollut nestehukka ja/tai lämpöhalvaus. Olinhan minä varannut  pullovettä mukaani, mutten tarpeeksi. Paikalliset tietysti, ja lääkärimme vakuuttittelivat että turvallista on juoda vettä ..  No eihän se lika päällepäin näy. Eikä maistu.

Yhdelle pullolle kävi aika maagisesti siinä ekana iltana. Tämä on oikeastaan aika uskomatonta, mutta kulkukoira varasti minulta vesipullon. Menin ulos pesemään hampaita, kun muut olivat jo nukkumassa. Laskin pullon pihalla pöydälle ja menin pesemään hampaitani vähän kauemmas tontista. Kun palasin, iso musta koira istui pöydällä, paikalla jonne olin pullon asettanut. Pullo oli kadonnut ja koira nukkui. Olikohan se juonut sen ja sammunut... Nepalissa kaikki on mahdollista.