Piupalipaupali.

Voi Pyhä Sylvi. Täällä sitä ollaan. Nyt on jo paljon kerrottavaa. Matka oli pitkä ja monivivahteinen Siirtolantieltä Kathmanduuhun. Tiistaiaamuna Heidi lähti viemään minut Vihannin rautatieasemalle. Suomessahan on jo puut väreissä ja tuota  kaunista ruskaa matkalla ihasteltiin ja itkeskeltiin. Vihannista junalla Tampereelle. Matkalla kirosin läppärin akkua, kun se on paskana. 

Miikan tapasin Tampereella ja Klingojen Volovolla mentiin Helsinkiin. Päästiin muittamutkitta Helsingissä koneeseen. Kyllähän minua vähän pelotti, mutta ei tullut kuitenkaan pissavahinkoa. Täytyy sekin sanoa, että onhan nuo lentokoneetkin kehittyneet, kun siellä on on jokapaikallla oma televisio ja pelikonsoli ja musiikkisoitin... Katselin lennon aikana Brave Heartin ja pelasin lasten pelejä. Lento kesti 6,5h ja päästiin Intiaan. Intiastapa ei juuri mitään irti saatu. Terminaalissa oli hieno matto ja siellä haisi ihan Tervakankaan perunakellarilta. Eihän siinä perunakellarin tuoksussa mitään vikaa ole, mutta miksi terminaalin pitää tuoksua siltä??? Intiassa olessamme tajuttiin, että tässähän on jo vuorokausi valvottu putkeen ja koitettiin nukkua, mutta huonolla menestyksellä. Vieressä oli Hindu Saddhu joka ennusti ihmisille. Lueskelin sitten Raamattua siellä. Intiassahan on paljon kristittyjen vainoa ja sainkin osakseni ilottomia katseita Hindujen taholta.

7 tuntia vietetettiin Intiassa, josta 6 tuntia jouduttiin odottamaan ilman mitään tietoa siitä, päästäänkö Check Iniiin. Hindujen kastijärjestelmä näkyi selvästi ihmisten asenteissa. Ylempänä oli sotilaat ja virkailijat, jotka oli tosi tylyjä meitä kohtaan. No me eurooppalaisethan ollaankin Outkasteja eli saastaisia. Alinta kastia. :) Alempana virkamiehiä oli siivoojat, jotka kuuluvat myös alimpaan kastiin. He taas olivat todella ystävällisiä ja avuliaita. Jos nyt Intiasta jotain hyvää haluaa sanoa, niin söin siellä ehkä maailman parhaan pitsan. Se kompensoi aika paljon kaikkea muuta paskaa, mitä siinä maassa on. 

Jes. Sitten lennettiin Nepaliin. Lennettiin Jet Litella, joka on Intian halpalentoyhtiö (vrt. Ryan Air). Ihan asiallinen lentokone ja henkilökunta. Menin ikkunapaikalle koneessa, mutta siinähän se vasta korkeanpaikan kammo iski. Nepal näytti hienolta lentokoneesta käsin: loputonta slummia ja sademetsää. Lentokenttä oli hieno tiilitalo. Maan köyhyys ja ilmaston kuumuus ja saasteet iskivät heti kasvoille, kun tultiin lentokoneesta ulos. Maisemat on tosi hienot! Lentokentällä huomattiin heti ero intialaisten ja nepalilaisten välillä. Nepalilaiset on ystävällisempiä jo sosiaalisia. Tehtiin loput tarkastukset ja hommattiin viiasumit. Viisumi maksoi 85 euroa ja sen pysytyi ihan euroilla maksamaan. Saatiin takaisin amerikan dollareita ja Nepalin rupioita. 1 euro vastaa noin 100 rupiaa. 

Sitten koitti vapaus ja Esther oli meitä vastassa ulkona. Kaupungin vilinään ja vilskeeseen, liikenne oli todella kaoottista romurallia ja kaupungin köyhyys silminnähtävää. Vilieläimiä, pyhiä lehmiä ja kulkukoiria... Ihmisiä on paljon ja ilma todella raskasta hengittää. Autonkuljettaja avasi meille ikkunan, että saisimme viilennystä, mutta ilma oli niin pakokaasuun täyttämää, että laitoimme ikkunat kiinni kuumuudesta huolimatta. Ajelimme Estherille. Matka kesti autolla 1,5h, oisikohan ollut 10km. 

Esther on todella hyväsydäminen nainen, joka on täällä Diakin yhteyshenkilö ja majoittaa opiskelijoita. Estherillä on 3 kerroksinen iso talo täällä jossain Kathamdussa. Katolta on upeat näkymät kaupungille ja vuoristoon. Vuoret on hienoja. Illalla syötiin ja keskusteltiin, englanniksi tietenkin. Osaan sanoa päivää ja kiitos nepaliksi. Namaste on päivää ja kiitos on tanjabadt. Ruoka oli todella hyvää, ei niin eksoottista kuin olisin luullut, mutta mausteet on tulisia. Söimme välipalaksi nuudeleita ja kookosleivoinnaisia, illalla söimme mumua pastaa ja jauhelihaa, sekä läskisoosia. Jäliruuaksi viiliä. Nam Nam!

Heräsin tosiaan tuossa 2h sitten, kello 6. Suomenaikaa noin kello 3 aamuyöllä. 33 tunnin valvomisen jälkeen uni maistui. Vaikka aamulla heräsinkin painajaiseen. Voi johtua tuosta malarialääkkeestä. Tänään on kiireinen päivä, mennään hakemaan liittymiä ja tekemään muita valmisteluja. Estherin luona ollaan vielä kaksi yötä ja sitten mennään Pokharaan jatkamaan valmisteluja, ja tapaamme harjoitteluohjaajat. Nyt aamupalalle ja sitten taas seikkailemaan. Adjö!