Elämää ei sen enempää

Heipä hei.

Juuri kun ajattelin, ettei tämä ihmiselo voi enää huonommaksi mennä, niin sairastuin flunssaan ja flunssan päälle sain vielä mahataudin. Taas on tullut syötyä jotain omituista. Olisivatko ravintolassa korvanneet kanan ja sian lihan rotalla ja pululla. Mene ja tiedä. Kaikenlaista paskaa sitä mahtuu ihmisen elämän tielle. Sitä voikin sitten miettiä että mistä se kaikki paska tulee. Kipua ja kärsimystä. Sitä tämä elämä on. Kaipa se on niinkin, että mikä ei tapa, se vahvistaa. Vaiko lieneekö totta tuo edellinenkään, kuolema on kolkutellut taas ovella ja en voi sanoa, että tuntisin oloani yhtään sen vahvemmaksi.

Joitakin ilonpilkahduksia mahtuu onneksi myös elämään. Tuossa männäviikolla kävimme Estherin orpokodilla. Orpokoti sai alkunsa, kun eräs nainen otti hoitaakseen orvoksi jääneen lapsen. Naisen omat lapset ovat jo aikuisia ja mies on kuollut sodassa. Naiselle tuotiin yhä enemmän lapsia hoidettavaksi ja siitä se sitten lähti. Nyt orpokodissa asuu yhteensä 18 lasta. Joskus lapsia on enemmän, joskus vähemmän. Joskus kakarat karkaavat omille teilleen. Joskus palaavat, joskus eivät. Kaikki lapset käyvät koulua jossain.

orpokodin lapsia

talo koko komeudessaan

Viimeviikonloppuna kävimme Puten kanssa kahdestaan Nagarkotissa. Talon naiset jäivät viettämään tyttöjenviikonloppua kasvohoitojen ja shoppailun merkeissä. Meidät miehet toisin sanoen ajettiin ulos talosta, luonnonvoimien armoille. Nagarkot on pieni kylä parin tuhannen metrin korkeudessa noin tunnin ajomatkan päässä Kathmandusta. Läksimme sinne ilman mitään suuria suunnitelmia. Tarkoituksena oli viettää rento viikonloppu kiirettömässä ja luonnonläheisessä ympäristössä. Minulla flunssaa ja ripulia pukkasi päälle, mutta en antanut sen häiritä. Kun saavuimme Nagarkotiin perjantaina, oli jo tullut pimeää. Emme olleet varanneet hotellia etukäteen, joten kuskimme ehdotti meille edullista hotellia, jonka hänen ystävänsä omisti. "Only about 50 dollars per night". Kylläpä me heti tuosta tarjouksesta kieltäydyttiin ja läksimme kävellen etsimään halvempaa lukaalia Nagarkotin pimeneviltä kujilta. Saimme vastaamme kaksi pikkupoikaa jotka kävivät kovaa tarjouskilpailua hotellistaan. Hotelli Mountain Heart kuulosti sopivalta vaihtoehdolta ja saimme mukavan homeenhajuisen ja kylmän huoneen olosuhteisiin nähden edullisesti tuhannella rupialla.

Viikonloppu sujui mukavasti. Illalla istuimme hotellin katolla rommia maistellen ja tähtitaivas oli kaunis kuin morsian. Näin muistaakseni neljä tähdenlentoa illan aikana, vai olisiko ollut rommilla osuutta asiaan. Seuraava päivä rentouduttiin ulkosalla. Saimme myös kutsun vierailulle paikalliseen kirkkoon jossa messu oli juuri saatu päätökseen. Pappi kertoi, että he olivat tulleet Nagarkotiin noin vuosi sitten ja että silloin Nagarkotissa ei ollut vielä seurakuntaa. Meille tarjottiin ruokaa ja papin pojat hakivat kitaran esiin. Putte pääsi heittämään kitarariffiä ja pappi katseli ihmeissään vierestä. Pappi olisi halunnut Puten soittavan hengellisiä lauluja ja papin pojat kysyivät minulta, onko Guns and Roses hengellistä musiikkia. MInä jouduin tuottamaan pojille pettymyksen, mutta annoin heille toivoa siitä, että ehkä niistä Knockin on Heavens doorin sanoituksista voi jotain hengellistä löytää. Pappi hieman kainostellen tunnusti hänkin joskus soittavansa ja veti siinä parit kitarasoolot.

Kirkkovierailun jälkeen menimme taas etsimään kauniita näköaloja ja olivathan ne maisemat upeat. Illalla menimme ravintolaan syömään. Minä tilasin tomaattikeiton. Sain sellaista rasvakeittoa jonne oli pari tomaatti silputtu sekaan. Ravintolassa oli hiljaista ja pyysimme tarjoilijan liittymään seuraamme. Hän pummasi meiltä tupakkaa ja kävi salaa polttamassa terassilla, etteivät ravintolan omistajat huomaisi. Hän kertoi nimekseen Santosh. Hän teki Nagarkotissa hanttihommia eri hotelleissa. Ilta pimeni ja ravintoloitsija kertoi, että alakerrassa on biljardipöytä. Siirryimme sitten alakertaan. Siellähän olikin ihan oikea baari, biljardipöytä ja kaikki hienoudet. Ihmettelimme, miksei moinen vetänyt enempää asiakkaita. Omistaja kertoi baarin pitämisen olevan laitonta ja hän oli viikko sitten lahjonut poliisit antamalle heille vuohen.

Sunnuntaina tulimme takaisin. Minä en vatsanväänteideni takia kyennyt työhön ja olen nyt JÄLLEEN sairaslomalla. Lastenosastolta siirryn kirurgiselle ja sisätautiosastolle. Ensiviikko siellä ja viimeinen viikko kotisairaanhoidossa. Sitten kutsuu koti.